Start up -konsultti Sami Kuusela ei pelkää kertoa elämästään netissä. Esimerkiksi Kuuselan Facebookista löytyy tukku pöhköjä omakuvia, vaikka ne ovat siellä yhtä lailla ystävien kuin asiakkaiden nähtävillä.
- Uskon avoimuuteen. Mitä enemmän kerromme omista asioistamme netissä, ja mitä useampi sen tekee, sitä vähemmän on skandaaleja, joita voidaan kaivaa esiin.
Yhä useammat nettipalvelut houkuttelevat ihmisiä rekisteröitymään asiakkaikseen, tallentamaan ja jakamaan hyvin henkilökohtaisiakin tietoja. Tietoja on hankala poistaa, vaikka myöhemmin tulisi katumapäälle.
Nettimaineenhallinta maksaa
Yhdysvalloissa on jo tarjolla palveluja, jotka tarjoavat apua nettimaineenhallintaan. Palvelut lupaavat muun muassa poistaa epämiellyttäviä hakukonetuloksia ja kertoa, kuka on etsinyt tietoa nimelläsi.
Kuusela lyttää netin siivouspalvelut.
- Nehän perustuvat itse asiassa pelolle – sille, että pitää esittää jotain muuta kuin itse on esimerkiksi internetissä. Se on aika surullista. Aika harvalla meistä on kuitenkaan todellista salattavaa.
Yritykset laskuttavat maineenhallinnasta muutamasta kympistä kuukaudessa jopa tuhansien dollareiden kertamaksuun. Tuloksista ei kuitenkaan ole takeita. Muun muassa MyLife.com-palvelu on saanut niskaansa syytöksiä rahankiskonnasta ja huijauksesta.
Digijuntit väistyvät pomon paikalta
- Vaikka netistä löytyisi muutama nolo nuoruuden kuva tai kirjoitus, sekin on kuitenkin parempi kuin sellainen tapaus, että ihmisestä ei löydy mitään tietoa. Se on erittäin epäilyttävää. "Oletko ollut vankilassa kymmenen vuotta, kun sinusta ei ole mitään netissä?", heittää tietokirjailija Petteri Järvinen.
Kuusela ja Järvinen huomauttavat molemmat, että tulevaisuuden työpaikoista eivät enää päätä suurten ikäluokkien "digitaalijuntit". Työhönotosta päättävät henkilöt, joilla on mitä todennäköisimmin muutama moka myös omassa nettihistoriassaan.
Järvinen kehottaa kuitenkin järjen käyttöön netissä. Vielä ei tiedetä tarkkaan, mihin kaikkeen eri tietokantojen sisältöjä voidaan käyttää tulevaisuudessa.