Synnytys 07.06.2018 Päivitetty 21.08.2023

”Eihän se nyt niin vaikeaa ollut!” – miesten jäätävät möläytykset synnytyksessä

Synnytyssalissa on nähty vauvojen lisäksi pieniä sammakonpoikasia, jotka ovat peräisin miesten suista.

Teksti
Elisa Hurtig
Kuvat
iStock
33 kommenttia

Toisin kuin elokuvissa. ”Ethän sinä edes huutanut’, mieheni ihmetteli synnytyksen jälkeen. Hän oli varmaan odottanut jotain leffoista tuttua päätöntä huutoa ja kiljuntaa ja ihmetellyt, kun minä tein vain niin kuin käskettiin: hengitin ja ponnistin.”

Vastataan, kun kysytään. ”Kätilö kysyi synnytyksen jälkeen, että minkälainen olo on nyt ja miten synnytys meni. Mieheni totesi siihen reippaasti: ”Tosi hyvä, tämähän oli todella helppo homma, ei tullut edes hiki!” Kätilö totesi naureskellen, että tarkoitti kysymyksensä kyllä synnyttäneelle äidille.”

Oletuksia ja tarkennuksia. ”Kun menimme synnyttämään, mieheni kätteli kätilön ja esitteli itsensä sanoen, että on lapsen oletettu isä. Verhon takana kotiinlähtöä valmistellut toinen äiti meinasi tukehtua nauruun.”

Sattuu! ”Mieheni kiljaisi kesken synnytyksen, että et usko, kuinka paljon sattuu, kun puristat kädestäni noin kovaa. Hmmmm aivan…”

Kivunlievitys on yliarvostettua. ”Oma rakas mieheni kommentoi kätilölle synnytyssuunnittelussa, että vaimollani on korkea kipukynnys, sillä hän juoksee maratoneja, joten hän ei varmaan tarvitse mitään kivunlievitystä. Olin niin hämmentynyt, etten osannut sanoa mitään. Jälkeenpäin tästä on puhuttu hieman enemmän, sillä salissa en sitten saanut kivunlievitystä, ja kätilö sanoi, että synnytyshän meni aivan toiveidesi mukaisesti. Niinpä niin.”

Suklaa auttaa. ”Ponnistusvaihe pitkittyi, ja lopussa olin aivan puolikuollut, enkä tajunnut enää mitään. Mieheni kannusti minua: ’Katso suklaata! Vielä vähän, niin saat suklaata.’ Jaksoin pinnistää hieman, ja lopulta poika saatiin imukupin ja lievän väkivallan avulla ulos.”

Lentävä vauva. ”Kuopukseni syntyi ensimmäisellä ponnistuksella, joten hiukan ihmeissäni kysyin lapseni isältä, että tajusiko hän, että vauva syntyi jo. Hän vastasi, että no näinhän minä, miten se lensi sieltä ulos.”

mies synnytyksessä

Synnytys on jännittävä hetki myös isälle.

Yhteistä tekemistä. ”’Me menemme nyt aamulypsylle’, sanoi mieheni lapsivuodeosaston kätilölle. Hän sai suunnaltani piikikkäitä katseita osakseen.”

Helppoa kuin heinänteko! ”Kun vauvan pää pilkisti synnytyskanavasta, mieheni tuumasi, että no niin, eihän se nyt niin vaikeaa ollut. Joo, eipä ollut ei.”

Hyviä neuvoja. ”Esikoiseni oli syntymässä, ja ponnistusvaiheessa mieheni vahvisti kätilön sanoja: ’Ponnista, ponnista, niin kuin kakkaa vääntäisit.’ Tosin lisäsi siihen vielä kauhuissaan, että älä nyt kuitenkaan kakkaa siihen!”

Väsynyt seuralainen. ”Mieheni torkkui synnytyssalissa ja odotteli h-hetkeä. Kun hetki sitten viimein koitti, aloin herätellä miestäni ja sanoin, että nyt alkaa tapahtua. Mieheni käänsi kylkeään ja totesi unisena, että ei ihan vielä, väsyttää niin sairaasti.”

Ihanat eväsleivät.Onko täällä kassissa jotain evästä’, mieheni kysyi ja penkoi laukkuani synnytyssalissa. Sanoin, että eväät ovat toisessa kassissa, jolloin mieheni kertoi jo syöneensä siellä olleet eväät. Olimme olleet sairaalassa vasta tunnin, ja mieheni oli popsinut MINUN evääni. Ja tarkennettakoon, että hän oli syönyt kunnon aterian kotona ennen lähtöä. Synnytys kesti lopulta kaksi päivää, joten suklaapatukoille ja pillimehuille olisi ollut tarvetta myöhemminkin.”

Ai tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa? ”’Mihin sattuu’, kysyi mieheni kesken synnytyksen. No mihinköhän! Olisin voinut tirvaista häntä siinä vaiheessa. Kun vauva lopulta syntyi, hän kulki sänkyni ohitse ja tuumasi itsekseen, että nyt hän tietää, miltä näyttää musta aukko. Grrr!”

Asiat tärkeysjärjestykseen. Kun olimme lähdössä synnyttämään, mieheni katsoi telkkarista olympialaisia. Käynnissä oli Suomen joukkueen jääkiekkomatsi. Vaikersin supistusten kourissa nojatuolissa, kun mieheni kysyi, että voisinko odottaa vartin, jotta hän näkisi, miten peli päättyy.”

Molemmat osallistuvat. ”’Me imetämme vauvaa vuorotellen’, mieheni sanoi terveydenhoitajalle ensimmäisessä neuvolassa, kun oli syöttänyt vauvaa edellisenä yönä pullosta. Univelkaa oli kertynyt melkoisesti.”

Yllättävä ensikohtaaminen. ”Ystäväni sai esikoisensa viisi vuotta sitten. Hänen miehensä oli ilmeisesti ajatellut, että vauvat syntyvät jonkinlaisina aihiona, sillä ensikohtaamisen yhteydessä hän huudahti iloisesti, että lapsellahan on kädet ja jalat jo valmiina.”

Tukala olo. ”Synnytys kesti pitkään, ja mieheni alkoi valittaa, että nahkainen, makuuasennossa oleva nojatuoli oli hankala hänen selälleen. Takapuolikin vallan puutui. Sanoin hänelle, että soitetaanko kelloa ja pyydetään epiduraali sinullekin.”

Lohduttavia sanoja. ”Ystäväni mies totesi synnytyssalissa kipujen kourissa voihkivalle vaimolleen lohduttavasti, että kerran se kirpaisee!”

Lähde: Kaksplussan Facebook-ryhmä ja toimituksen äidit

Onko sinulla vielä hersyviä tarinoita synnytyssalista jaettavana? Kerro kommenteissa!

Lue myös

Kommentit (33)

Toinen lapsi päätti tulla nopeasti ja kun teimme isän kanssa lähtöä jäin hetkeksi supisten kourissa nojaamaan ovenpieleen, mies tähän : ethän sä pysty minnekään lähtemään. Jaa, tähänkö sen väännän. Sairaalassa todettiin että on syöksysynnytys ja kiikutettiin suoraan saliin. Isä uskaltautui sisälle myös. Vielä ei tapahtunut mitään mutta isältä lähti taju. Kätilö ja hoitaja kiikutti isän käytävälle keinutuoliin, antoivat vauhtia ja vesilasin käteen. Takaisin tullessaan sanoivat minulle että nyt synnytetään kun saatiin isä pois jaloista. 4 minuutissa tyttö oli ulkona. Kätilö meni hakemaan isää katsomaan uutta tulokasta ja voi herra mujee kun kaveri oli peloissaan. Näytti ennemmin siltä että oli menossa viimeiselle tuomiolle eikä lastaan katsomaan.

Sain palata yöksi kotiin, sovittiin käynnistäminen aamuksi. Mieheni huokaisi helpotuksesta: No hyvä, mä en ois millään jaksanutkaan synnyttää tänään 😆.

Episiotomiaa tehtäessä verta purskahti kaaressa ja kätilö kysyi mieheltäni, tekeekö pahaa? Hän vastasi kasvot kalpeana: Ei, olen ollut teurastamolla kesätöissä 😆.

Poikani syntymän jäkleen ,Pojan isä ja miun veli tuli meitä katsomaan sairaalaan,siihen aikaan ei päässy ku isät huoneeseen.Hoitaja oli tullut käytävällä vastaan ja kysynyt: Kumpi teistä on isä?
Veljeni oli vastannu : Eipä tiiä vielä 😂😂Molemmat tuli naureskellen huoneeseen….

Puhuttaisko jossain kohtaa naisten kommenteista korjaushommien, autojen, liikenteen, toisen sukupuolen pakkoarmeijan, voimankäytön jne. maailmassa? Ihan vaan #himtoo meininkiä ja molemminpuolista tasa-arvoa ajatellen 😎

vertasitko sä juuri oikeasti synnytystä ja työntekoa toisiinsa?😂🤦‍♂️

Urpot tollaisten kanssa kun hankkivat lapsia😂🤦‍♀️

Mielestäni ei yhtään hersyviä tarnoita nämä. Kyllä on varsinaisten törppöjen kanssa hankkiuduttu raskaaksi.

Mieheni seurasi jalkapallon mm-kisoja synnytyssalissa. Pyysin häntä laittamaan kämmenet alaselälle supistuksen aikana ikään kuin vastapaineeksi, kun supistukset tuntuivat kovina alaselän paineena. Hän alkoi hieroa alaselkää peukaloilla samalla kisoja seuratessaan. Pyysin painamaan tasaisesti kämmenillä, hän ei ohjeita kuullut, sillä seurasi niin intensiivisesti peliä. Tiuskaisin lopulta ilokaasumaskin takaa häntä lopettamaan, sillä peukaloilla hierominen vain lisäsi kipua.

Synnytyksen jälkeen juttelin tapahtumista mieheni kanssa ja kerroin tilanteista joissa olisin toivonut häntä aktiivisemmin osalliseksi ja tueksi. Hän vastasi, että olihan hänen pakko päästä ”lepäämään” muualle, kun nojatuoli oli niin epämukava. Vastasin, että mielelläni olisin itsekin jättänyt supistukset saliin ja käynyt kanttiinissa tai muualla hengähtämässä, mutta jostain kumman syystä se vain ei ollut mahdollista 😄

Selfie synntytssalissa niin leveää hymyä ei miehellä ole ollut sitä ennen itse näytin keski sormea v ilmeellä

kauhukertomukset miehillä intti ja naisilla synnytys. kun vanhana alkaa lapsentekoon, niin paikat on jo alkaneet menettää joustojaan. siksi 35v jälkeen on urheilussakin ikämiehet ja – naiset.
parikymppisinä ennen ikäsarjaan siirtymistä olis paras. ja sitten kertauksena loput, niin kokemus kantaa pitkälle

26 v ja pahat repeämät. Ei oikein tuo jousto toiminut siinäkään iässä.

Tuo maratoonari ei sitten itse saanut suutansa auki saadakseen kivunlievitystä, ja on vielä marttyyri, kun ei synnytys mennyt niinkuin halusi? Voi luoja

Kolmannen kohdalla, kun oltiin odotushuoneessa, alkoi kivut olla jo kovat.. Pyysin miestä hakemaan hoitajan paikalle. Hän kun oli sanonut että pitää pyytää, kun tuntuu ettei voi enää odotella..
Mies selaili vaan kännykkää ja sanoi että ei kai ne nyt niin kovat voi vielä olla.. Tuli sanottua pari valittua sanaa siinä..

Toisesta pojasta alkoi supistukset kotona ja kun totesin miehelleni että nyt pitäisi lähteä niin hän kysyi että kerkeäisikö käymään nopeasti suihkussa. Haki sitten vielä anopin meille vahtimaan vanhempaa lasta ja sairaalaan oli 1h matka. Sairaalassa sitten muutaman tunnin jälkeen tokaisi että: Voisikos se jo syntyä niin pääsisi kotiin nukkumaan.
Nyt kolmatta odotellaan syntyväksi ja ”innolla” odotan mitä se tuo tullessaan.

Miksi olet tuollaisen ihmisen kanssa tehnyt lapsia?

Esikoistamme olin synnyttämässä. Synnytyssaliin ovella mieheni kysyi kun näki salin, että missä hän nukkuu. Ei ollut hänelle sänkyä varattuna…

Ystävä suositteli miehelleni synnytykseen mukaan hyviä kenkiä. Eräs tuttava oli kuulemma hänelle valitellut kun oli ollut niin pitkä synnytys, että oli alkanut miehen jalkoja särkemään. Voi mies poloista.

Kun lapsivesi meni niin mieheni totesi, että ”laskit sitten alles” 😄 Kätilöäkin hieman hymyilytti 😄

Ehdotin miehelle raskauden aikana, että katsoisi jonkun synnytysvideon netistä jotta hänellä olisi joku käsitys miltä vauva näyttää syntyessä. Ei hän niitä koskaan katsonut. Ja voitte arvata miten kiva oli synnytyksessä kuulla ensimmäisenä lause ”näyttää ihan kuolleelta”. Vauva oli kyllä onneksi ihan elävä ja terve. Jälkeenpäin sanoi mulle, että ei hänellä ollut mitään hajua miten löysältä vauva näyttää kun syntyy… apua. Sitten nukahti synnärin sohvalle, kyllä oli miestä koeteltu.

Olin ollut kotona supistusten kanssa 4 päivää, mutta synnytys vaan ei lähtenyt kunnolla käynnistymään. Lopulta homma alkoi edetä ja pääsimme suoraan saliin. Hieman ennen h-hetkeä mieheni alkoi valittaa oikein surkeana, kuinka hänellä on maha kipeä.
Katsoin häntä erittäin vihaisella silmällä.

Onneksi ei ole ollut noin t###ää miestä. Vaikka ex tampio olikin, niin ei sentään noin paljon. Jokainen tietysti itselleen valitsee mieleisen, mutta oma psyyke ei kyllä kestäisi. Onnea vaan….

Olin synnyttämässä nuorempaa lastani. Pitkä synnytys. Lopulta kun alkoi tapahtua ja olin ihan loppu enkä meinannut jaksaa enää niin mieheni tuijotti silmiin ja sanoi: jumalauta sä olet kerran aijemminki synnyttänyt, nyt se kakara ulos. Tuumasin vaan: selvä nyt se sit tulee. 7min ja poika oli maailmassa.

Kuopuksen synnytys käynnistyi, kun olin rautakaupoilla. Sinnettelin supistusten kanssa, että mies saa nukkua yövuoron jäljiltä ja menin kotiin vasta kello 16 kolmen tunnin supistelun jälkeen.
Lähdimme sairaalaan noin 10 aikaan illalla ja puoliso tästä aamu 6 asti valitti kätilölle, kuinka on niin väsynyt, kun ei ole nukkunut yövuoron jäljiltä. Tyyppi oli siis nukkunut 07-16 välisen ajan. Ärsytti niin paljon jatkuva valittaminen, että oli pakko käskeä hänet ulos salista ja soitin äidilleni siitä, miten idiootin miehen kanssa olen lisääntynyt. Onneksi äiti oli yövuorossa ja valmis kuuntelemaan pienet kiukuttelut. 😅

Ha, itellä 2018 esikoisen kohdalla ex-mies nukku melkein koko synnytyksen. Kätilö koitti herätellä ja jätkä mumis unissaan ja jatko nukkumista. Terve poika synty 03.01 ja tasan klo 03.00 ex heräsi ja kysy ”mitä sää siinä ähiset..” veikkaappa. Kyllä se napanuoran leikkas ja jatko uniaan. Ja kyllä se siinä synnytyksen aikana nosti p*skaset jalkansa siihen sängylle ja alko potkimaan ko ei ollu herralla tilaa.. Siinä samalla koitat pusertaa vauvaa pihalle Kätilö tukenas ja työntää niitä haisevia jalkoja pois sängyltä. Lopulta siihen tuli Kätilö opiskelija väliin kun en saanu pidettyä niitä jalkoja pois siitä..

Nämä osoittavat sen, että miehen on syytä olla synnytyspäivänä vain hiljaa ja toimia ja vastata ,kun kysytään niin ei jää vuosiksi eteenpäin kenellekään pysyviä traumoja.

Mieheni ei halunnut ensin lähteä toisen lapsemme synnytykseen ollenkaan mukaan, koska hän jo tiesi mitä siellä tapahtuu. Aivan kuin synnytys olisi hänen vuokseen järjestettävä show!

Tyttäreni isä oli n.10 000 km:n päässä töissä, kun synnytin. Eipä ole koskaan kyseenalaistanut synnytyskertomuksiani, mutta ei myöskään poissa ollessa osallistunut ensimmäisten 4 vuoden aikana lapsen kasvattamiseen (pl. varsin erikoiset puhelinkonsultaatiot mm. vatsanväänteiden parantamisesta)…4 vuoden jälkeen hän antoi kuulema lapsen rauhassa tutustua itseensä… Miksiköhän meillä on oikeasti äidin tyttö?

On kyllä surullista, miten jäätävä railo puolisoiden välillä tässä on. Ikinä ei voi toiselle selittää sitä, mitä on kun sisus sattuu ja polttaa niin että ei pysty edes sitä huutoa muodostamaan, tai ylipäätään olemaan olemassa. Naisen osana ihan hirveä kidutus, josta ulospäin ei näy juuri mitään – miehen osana pidellä vähän kädestä. Pikkasen empatiaa ja kiitollisuutta voisi toiselta osapuolelta olettaa!

ihmettelen kyllä että aika marttyyrimäinen kommentti. Joo sattuu ihan helvetisti eikä sitä voi millään tajuta mies, mutta sitä että miten sinä kivun koet ei voi tajuta myöskään kukaan muu kuin sinä itse.
Jos sitä synnytystä lähdetään tekemään kiitollisuuden osoitukset mielessä niin taitaa olla vähän väärä asenne. Yhdessä se vauva sinne vatsaan on yleensä laitettu. Miehet on empaattisia, mutta väkisin parisuhteessa tulee vaan möläyteltyä välillä kaikenlaista ja mitä intensiivisempi hetki on niin sitä tyhmemmältä tai tylymmältä toinen voi vaikuttaa. Tuskin kukaan osaa synnytyksen aikana käyttäytyä kovin rationaalisesti, ellei sitten ole tilanteesta vähän enemmän ulkopuolella ja sitävarten on olemassa kätilöt. Onhan se ikävää jos miehen hölmöilystä salissa jää railo puolisoiden välille, mutta itse olen myöhemmin kyllä miettinyt enemmän huumorilla sekä omia että miehen möläyttelyjä siellä salissa. Ja mitä empatiaa ja kiitollisuutern tulee niin sitä voi kyllä osoittaa muutenkin kuin verbaalisesti kommentoimalla synnytystä. Esimerkiksi rakastamalla vartaloa joka on jaksanut sen vaivan meille kantaa ja synnyttää

Ja silti se on yleensä se muija jonka mielestä se oma vauva on ”pakko saada”..

Voi jos ne kivut voisikin siirtää isälle, luulenpa että syntyvyys laskisi huomattavasti, niin meillä kun muuallakin maailmassa. Äidit kantaisivat ja ponnistaisivat, mutta isälle annettaisiin kivut.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X