Jonne, afrikkalainen tai mahdollisesti taivaalla lentelevä ufo kaappasi ministeri Mika Lintilän kännykän pienessä laitamyötäisessä viime torstai-iltana ja lähetti keskustan Whatsapp-ryhmälle meemin.

Suomalaisen ministerin viestit samoilevat kenties juuri nyt pitkin afrikkalaisia sademetsiä.

Hakkeri oli yhtä taitava kuin armeliaskin: hän onnistui tunkeutumaan ministeripuhelimeen, teki minimaalisen vähän haittaa ja paljasti itsensä välittömästi.

Tarina ei kerro, miksi afrikkalainen jonne päätti lähettää suomalaisten kepulaisten ryhmään yhden demareita pilkkaavan hupikuvan – eikä sitä, miten jonne edes tajusi, mistä meemissä ylipäänsä vitsailtiin. Iloa, valoa ja Olavia -läppä aukeaa aika harvalle suomalaisellekaan.

Ei kuulosta kovin uskottavalta. Ehkä kyseessä tosiaan oli ufo, joita ilmatilassa on nyt liikkeellä niin paljon, ettei olisi mikään ihme, vaikka jokin niistä olisi koukannut Suomeen kaappaamaan Lintilän matkapuhelimen.

Olin tosin jotenkin aina toivonut, että korkeampi älykkyys ilmoittaisi olemassaolostaan jotenkin muuten kuin röpeltämällä kepuministerin kännykkää.

Ulkomailla asuva kollegani ihmetteli (niin, siellä Whatsappissa), miksi kaikki suomalaiset poliitikot ovat hipihiljaa Lintilän kummallisesta kännykkäepisodista. Miksi kilpailevien puolueiden poliitikot eivät keskustele, kyseenalaista eivätkä kritisoi? Onko Suomi-poliitikko vähän mamo?

Ehkä hän on mamokin, mutta ennen kaikkea kyse on siitä, että ei kannata huutaa, kun keskustan lato palaa, ja kiusallinen uutinen ei ole kuolemassa yhtään mihinkään. Lintilän nimi roikkuu ties monennettako päivää modernin yhteiskunnan julmimmassa häpeäpaalussa: Twitterin trendilistalla.

Ennen selvityksen valmistumista on liian aikaista sanoa asiasta yhtään mitään. Jos kävisi ilmi, että Lintilän kännykkä todella kaapattiin, kriitikko nolaisi itsensä – ja Lintilä on lirissä ilman apuakin.

Asioiden todennäköisin kulku näyttää tätä kirjoittaessa seuraavalta: Lintilä postaa epähuomiossa väärään ryhmään. Meemikuva pamahtaa liian suurelle joukolle.

Normaalisti tällainen ei aiheuttaisi mitään reaktioita, koska politiikassa toimivat pienipalkkaiset työntekijät ovat pääsääntöisesti tottuneet pomojen idioottimaisiin viesteihin ja myötähäpeä-möläyksiin – ja yleensä puolueissa kaikki yrittävät ainakin näytellä pelaavansa samassa tiimissä.

Mutta Lintilä ei ottanut huomioon Kärnä-faktoria. Kärnä-faktori muuttaa salaisuudet julkisiksi, velat saataviksi, mursut maalitauluiksi.

Huomattavan asiallisella viestinnällään mainetta itse niittänyt Kärnä äityi ensin paheksumaan Lintilää kepun omassa ryhmässä. Kärnä ei kuitenkaan tyytynyt tähän, vaan alkoi maalata oman ministeriryhmänsä jäsentä nurkkaan julkisesti:

“Onhan se jotenkin söpöä, että ulkopuolinen agentti saa ministerin Whatsappin haltuunsa ja käyttää sitten tämän tilaisuuden hyväkseen lähettääkseen demareita pilkkaavan kuvan meidän kepulaisten sisäiseen ryhmään”, Kärnä twiittasi.

Myöhemmin Kärnä vielä lisäsi löylyä ja Lintilän tuskanhikeä ilmoittamalla asiasta poliisille sekä tietosuojavaltuutetulle.

Eli samaan aikaan keskustan kävelevä kaaos vihjailee Lintilän valehtelulla, mutta eskaloi asian kuitenkin kaikille mahdollisille viranomaisille ja kissan kummin kaimoille vedoten omaan viestintäturvallisuuteensa.

Jos kävisi ilmi Lintilän todella valehdelleen kännykkänsä kaappauksesta, kyseessä olisi niin vakava asia, että sen täytyisi johtaa ministerieroon.

Ministeri ei voi missään tilanteessa valehdella siitä, että valtioneuvoston jäsenen keskeinen viestintäväline on kompromentoitu. Sellaisesta valheesta jää myös aika helposti kiinni.

Mutta hätävalheen, vaikka äärimmäisen vakavan sellaisen, voisi vielä jotenkin ymmärtää myöhäisillan paniikkiratkaisuksi. Sen sijaan Kärnän revittely julkisuudessa ja vihjailu puoluetoverinsa valehtelusta on taktisesti ihan älytöntä.

Lintilä oli jo lirissä siinä vaiheessa, kun Kärnä lähti kuittailemaan puoluetoverilleen julkisesti ja ilmoittelemaan asiasta eri puolille.

Kärnän ei olisi tarvinnut sanoa yhtään mitään, sillä ainoa asia, johon hän vihjailullaan vaikuttaa on hänen oma maineensa puolueensa sisällä. Lintilä kärventyy jo hitaasti median hiilloksella ilman Kärnän apuakin.

Kärnä altisti myös itsensä epäilyille siitä, että juuri hän olisi vuotanut medialle kepuryhmään lähetetyn kuvan. Voi olla, että hänellä ei ole mitään tekemistä vuodon kanssa ja oikea vuotaja hykertelee hiljaa varjoissa. Ryhmässä oli noin 80 ihmistä. Mutta nyt epäilyn kärki kohdistuu juuri Kärnään.

Aika näyttää, onko keskusta jälleen tekemässä fataalia kaksoisvirhettä, kuten kävi vaalirahoituskohussa. Ensin joku töpeksii rankasti, sitten toinen vuotaa siitä medialle ja yrittää joko blokata kiusallisen kilpailijan pois riveistä tai saada itselleen glooriaa.

Nykyiset gallupit lupaavat kepuryhmälle todella ankaraa kevätharvennusta. Siksi onkin ihmeellistä, että keskustan riveistä halutaan vauhdittaa lähestyvää tuhoa ihan itse.

Mutta sellaista on politiikka. Eipä käy tylsäksi.