Lakatkaa kutsumasta Björn Wahlroosia "Nalleksi"
Arvoisat toimittajakollegat, vetoan teihin. Lakatkaa kutsumasta Sammon hallituksen puheenjohtajaa Björn Wahlroosia “Nalleksi”. Kutsumanimenä Nalle viittaa johonkin sympaattiseen, pehmeään ja pusihalittavaan. Björn Wahlroos ei ole mitään näistä.
On mielenkiintoista, miten orjallisesti media raportoi Wahlroosin älyvapaimmatkin lausunnot koskevat ne sitten vapaa-ajan verotusta, suomalaisten laiskuutta tai rikkinäisten perheiden sosiaalitukien lakkauttamista. Eikö tällaiset horinat voisi jättää omaan arvoonsa?
Wahlroosin aivoituksia toki kritisoidaan, mutta yleinen mediailmapiiri hänen ympärillään on käsittämättömän myötäsukainen. Toimittajat voisivat edes kerran hyökätä hänen kimppuunsa samalla raivolla kuin vaikkapa Aamulehden toimittajan Markus Määttäsen, joka Norjan massamurhan yhteydessä erehtyi kirjoittamaan jotain huonosti ajoitettua ja mautonta murhaajista ja “saamisesta”.
Facebookissa Määttästä olivat aggressiivisimmin lynkkaamassa toimittajakollegat. Miksei kukaan ole perustanut naamakirjaan “Björn Wahlroosin kutsuminen Nalleksi loukkaa kaikkia oikeita nalleja” -ryhmää?
Suomessa on niin vähän yhteiskunnallisia vaikuttajia, jotka suostuvat käymään rohkeaa ja avointa keskustelua, että nämä muutamat harvat väriläiskät saavat sanoa mitä vaan. Rohkeus tai sukkeluus ei kuitenkaan yksin kanna.
Björn Wahlroos, Timo Soini, Aki Kaurismäki – jokainen heistä toistelee vuodesta toiseen omaa mantraansa. “Missä EU siellä ongelma.” “Verot alas.” “Paha paha Yhdysvallat.”. Sama marmattava haastattelu annetaan kymmenettä kertaa, mutta aina sille löytyy runsaasti palstatilaa.
Samasta syystä media rakastaa Paavo Väyrystä ja keskustaa.
Viime viikonvaihteessa tiedotusvälineiden edustajat saivat seurata sähköposteihinsa tipahdellutta jännitysnäytelmää. Ensin keskustan varapuheenjohtaja Timo Kaunisto haukkui Väyrysen.
Tähän Väyrynen reagoi lähettämällä edustajansa välityksellä tiedotteen, jossa kertoi olevansa hautajaisissa. Sunnuntaina hän ryhtyi varsinaiseen vastahyökkäykseen: haukkui Kauniston ja puoluejohdon, keskustan tilan ja kaiken muunkin.
Jos Väyrystä ei olisi hänet pitäisi keksiä. 40 vuotta kestänyt ura on silkkaa opportunismin ja oman edun tavoittelun voittokulkua, mutta silti Väyrynen kysyy tiedotteessaan: “Kuinka kukaan voi syyttää minua populismista?”