Vuonna 1917 Englannin Cottingleyssa tapahtui kummia. Serkukset Frances Griffiths ja Elsie Wright olivat ottaneet kesäisessä puutarhassa valokuvia, joissa kirmasi ja lennellä liihotteli siivekkäitä, aistikkaan eteerisiä keijukaisia.
Teinityttöjen ottamista keijukaiskuvista kasvoi lehtiotsikoiden revittelemä maailmansensaatio, ja kuvien aitoudesta vakuuttui jopa Sherlock Holmesin luoja, kirjailija Arthur Conan Doyle.
Kuvien salaisuus paljastui vasta 1980-luvulla, jolloin serkukset kertoivat medialle, että kyse oli väärennöksistä.
Totuus on tärkeää dokumentaariselle valokuvaajalle
Nykypäivänä Cottingleyn keijukaisten kaltaiset, digiteknologian näkökulmasta varsin kömpelöt valokuvamanipulaatiot tuskin vakuuttaisivat suurta yleisöä. Jatkuvassa visuaalisessa informaatiotulvassa ihmisiä manipuloidaan uusin tavoin: esimerkiksi aito dokumentaarinen valokuva voidaan julkaista väärässä yhteydessä.
Koronapandemian aikana sosiaalisessa mediassa on esimerkiksi julkaistu autenttisia kuvia tyhjistä sairaaloista ja kerrottu, ettei mitään epidemiaa ole olemassa – näettehän, ettei sairaaloissa ole potilaita. Kuvat tosin eivät välttämättä ole olleet tältä keväältä, vaan useita vuosia sitten otettuja.
Myös ammattivalokuvaajat ovat heränneet tilanteeseen. Palkitun norjalaisen valokuvaajan Johnny Haglundin mukaan kuvien väärinkäytöstä aiheutuu lähitulevaisuudessa isoja ongelmia – sekä valokuvaajille että koko yhteiskunnalle.
– Valeuutisia on liikkeellä paljon, ja kuvien manipulointi on nykyisin niin kovin helppoa. Olen ammatiltani dokumentaarinen valokuvaaja, ja minun pitää näyttää maailmalle, että kuvani ovat totta. Tämä on hyvin tärkeää ammattilaisille, jotka tallentavat esimerkiksi sotaa, nälänhätää ja vastaavaa.
Haglund itse joutui kiperään tilanteeseen muutama vuosi sitten. Hänen ottamansa vammaista henkilöä esittänyt kuva julkaistiin eräässä digitaalisessa lehdessä, kontekstistaan täysin irrotettuna. Haglundin ammatillinen uskottavuus joutui koetukselle.
– Kuvasta puuttui alkuperäinen tarina, ja minua syytettiin siitä, että olin muokannut kuvaa jälkikäteen erilaiseksi. En koskaan tee mitään sellaista. Jos alkuperäinen tarina olisi ollut kuvassa mukana, tällaisia spekulaatioita ei olisi syntynyt, Oslosta puhelimitse tavoitettu Haglund korostaa.
Pahimmassa tapauksessa kuvan julkaiseminen väärässä yhteydessä saattaa tuhota valokuvaajan maineen ja uran.
– Sanotaan, että otan vaikkapa Kongossa kuvan paikallisesta maanviljelijästä tai kullankaivajasta. Kuvani kuitenkin julkaistaan väärässä yhteydessä. Siinä kerrotaan, että tässä on kongolainen terroristi, joka tappaa siviilejä. Kuvassa oleva henkilö saattaa nähdä otoksen ja siitä syntyy ongelmia valokuvaajan seuraavalla reissulla Kongoon.
Uudet palvelut estävät kuvan väärinkäyttöä
Valokuvien väärinkäyttöä ja irrottamista kontekstistaan on vaikea estää. Kuvan alkuperää voi kuitenkin tutkia esimerkiksi käänteisen eli visuaalisen kuvahaun avulla, joka kertoo paikat, joissa kuva on julkaistu.
Laatulehti New York Times ja teknologiayritys IBM ryhtyivät viime vuonna yhteistyöhön News Provenance Projectin tiimoilta. Sen ideana on, että IBM:n kehittämä lohkoketju eli hajautettu tietokanta tallentaa alkuperäisen valokuvan, siihen tehdyt myöhemmät muutokset ja sen, kuka nämä muutokset on tehnyt. Myös kiinankielinen Baidu-hakukone ja italialainen uutistoimisto ANSA ovat luoneet samankaltaisia projekteja.
Myös suuret kamerafirmat ovat pyrkineet löytämään ongelmaan ratkaisua. Esimerkiksi Canon lanseerasi äskettäin Truthmark-palvelunsa. Kyse on valokuvatietokannasta, joka kertoo kuvaan liittyvän autenttisen ja todellisen tarinan.
Palvelun avulla valokuvaaja voi myös liittää otokseensa digitaalisen sormenjäljen. Canonin missiona on "lopettaa kuvien väärinkäyttö tekaistujen tarinoiden levittämiseen".
Johnny Haglundin kaltaiselle dokumentaariselle valokuvaajalle Truthmarkin tapaiset palvelut ovat tervetulleita.
– Truthmarkin kohdalla metatiedot on koodattu kuvaan, ja vesileima pysyy kuvassa, vaikkei se päälle päin näykään. Joskus aiemmin metadataan lisäämäni kuvan tarina on kadonnut, tai se on onnistuttu ottamaan pois.