Kohti moniulotteisempaa ihmisyyttä I: Muuntuneiden tilojen arvo kulttuurille
Muuntuneisiin tajunnantiloihin pyrkivissä rituaaleissa voidaan hyödyntää esimerkiksi rytmisoittimia. Kuva: Stéfano Girardelli, Unsplash
Tämä filosofian graduaan valmistelevan Juuso Kähösen teksti on ensimmäinen osa useampaan blogipostaukseen jaetusta esseestä, joka käsittelee muuntuneiden tajunnantilojen arvoa yksilölle ja kulttuurille muun muassa hyvinvoinnin, luontoyhteyden, moraalin ja todellisuuden monitahoisen tuntemisen kannalta. Teksti pyrkii perustelemaan väitettä, jonka mukaan muuntuneita tajunnantiloja on pidetty ja pidetään arvossa monissa kulttuureissa, ja että me nykypäivän länsimaalaiset olemme vasta hiljattain alkaneet uudelleenlöytää näitä todellisuuden kokemisen ja tuntemisen monenkirjavia tapoja.
Harva meistä enää uskoo unissa tavoitettavan ohjauksen etsimiseen, oraakkeleihin, henkien possessioihin, todellisuuden syvempien tasojen paljastumiseen näyissä tai yhtymiseen kaikkeuden metafyysiseen lähteeseen mystisessä kokemuksessa. Voimakkaan kokemukselliset henkisyyden harjoittamisen muodot ovat useimmille meistä vieraita. Mielisairaus, uni ja humala – tavalla tai toisella sumeita mielentiloja kaikki – muodostavat keskeisen arkisen mallimme siitä, mitä muuntuneessa tajunnantilassa oleminen on. Onko tarina, jonka mukaan olemme tieteen edistyksen ja taikauskon hylkäämisen myötä kasvaneet ulos primitiivisestä humpuukista, paikkansa pitävä?
Valtaosa maapallon kulttuureista on pitänyt arkitajunnastamme poikkeavia tajunnantiloja suuressa arvossa. Saattaa olla vaikea niellä ajatusta siitä, että meedion transsi, shamaanin loveen lankeaminen, hipin psykedeelimatka tai joogin ekstaasi voisivat olla terapeuttisia, saati sitten paljastaa mielestämme tai todellisuudesta tärkeitä puolia. Riippumatta niihin liittyvistä uskomuksista ja selityksistä, eräät muuntuneet tilat voivat tarjota tapoja olla kosketuksissa todellisuuteen sellaisilla kokonaisvaltaisilla ja kauniilla tavoilla, joihin erittelevä järki ei kykene.
Tämä on selvää tarkasteltaessa itämaisia perinteitä, joissa meditaatioharjoitus on ollut vuosituhansia keskeinen osa polkua kohti totuutta ja onnellisuutta. Esimerkiksi joogassa meditatiivinen ykseyden tila, samadhi, käsitettiin harjoituksen huipentumaksi kauan ennen asana-harjoituksen, kehoa harjoittavien liikesarjojen, yleistymistä. Buddhalainen kaanon puolestaan katsoo mielen vakauttamisen meditaatiolla olevan keskeinen osa polkua, ja johtavan kahdeksaan vaiheittain syvenevään syvämeditaatiotilaan, jhanaan ⁽¹⁾. Esimerkiksi tietyissä jhanoissa tai samadhissa, erottelu meditaation kohteen ja havaitsijan välillä häviää. Niin ikään myös muut havaintoa jäsentävät rakenteet, kuten aika ja paikka, voivat muuttua vähemmän tärkeiksi tai jopa kadota kokemuksen kentästä. Itämaisten perinteiden mukaan nämä tilat voivat edesauttaa mielen ja todellisuuden luonteen ymmärtämistä.
Alkuperäiskansoilla ympäri maailman on shamanistisia perinteitä, joissa käytetään monenlaisia tekniikoita niin parantamiseen kuin väitettyjen henkisten todellisuuden tasojen – kuten ylisen ja alisen – tavoittamiseen.⁽²⁾ Ottamatta kantaa siihen, mitä henget tai henkimaailmat ontologisesti ovat tai kuinka todellisia ne ovat, näissä yhteisöissä muuntuneet tilat ovat muodostuneet arvokkaiksi tavoiksi tuntea todellisuus. Esimerkiksi Amazonilla lukuisat heimot käyttävät psykedeelistä ayahuasca-juomaa. Heidän keskuudessaan monet inhimillisen kulttuurin merkittävät saavutukset ja syvempi tieto todellisuudesta nähdään tämän keitoksen tuottamien kokemusten ansioiksi.⁽³⁾
Muuntuneet tilat eivät liity pelkästään vieraisiin kulttuurisiin perinteisiin, sillä niitä hyödyntäneet uskonnolliset instituutiot ovat saattaneet olla ensiarvoisen tärkeitä myös länsimaisen kulttuurin juurilla. Samansuuntaisesti kuin shamaanit Amazonilla, ensimmäisellä vuosisadalla ennen Kristusta elänyt ja aikansa henkisten perinteiden arvosta vakuuttunut roomalainen poliitikko ja ajattelija Cicero toteaa:
“Rakas Ateena on antanut ja suonut ihmisten elämälle monia loistavia ja jumalallisia asioita, eikä näistä mikään ole mainittuja mysteerejä parempaa. Ne ovat jalostaneet ja muokanneet meidät alkukantaisesta ja villistä elämäntavasta ihmisyyteen. Näiden initiaatioiden myötä me tosiasiassa olemme saaneet tietää elämän oikeat perusperiaatteet ja oppineet tuntemaan paitsi tavan elää onnellisesti myös tavan kuolla toiveikkain mielin.”⁽⁴⁾
Cicero viittaa mysteereillä Ateenan vieressä pidettyihin, maanviljelyn jumalien Demeterin ja Persefoneen myytin ympärille rakentuneisiin Eleusiin mysteereihin, jotka jatkuivat keskeytyksettä tuhat ellei kaksikin tuhatta vuotta. Ateenassa tapahtuneiden julkisten valmisteluiden jälkeen suojaisessa temppelissä pidetyistä, mysteerit huipentaneista rituaaleista on kuitenkin säilynyt kovin vähän tietoa niitä koskeneen hiljaisuuden valan takia.⁽⁵⁾
Tiedämme, että noissa rituaaleissa juotiin kykeon-nimistä juomaa, jonka jälkeen koettiin visionäärisiä kokemuksia. LSD:n löytänyt kemisti Albert Hofmann, amatöörimykologi R. Gordon Wasson ja antiikin tutkija Carl A. P. Ruck esittävät kirjassaan The Road to Eleusis: Unveiling the Secret of the Mysteries hypoteesin, jonka mukaan kykeon olisi ollut ohrassa loisivasta torajyvä-sienestä – josta myös LSD on johdettu – valmistettu psykedeelinen juoma.⁽⁶⁾
Mysteerit tuottivat tuhansille osallistujilleen syvän merkityksellisiä kokemuksia. Länsimaisen filosofian kulmakiven Aristoteleen mukaan kyseisten rituaalien aikana ei opittu, vaan koettiin jotain uutta ja saavutettiin muutos mielentilassa. Toisen aikalaislähteen mukaan Eleusis oli sekä pelottavin että upein kaikista pyhistä kokemuksista. Mysteerien rituaali saattoi olla eräänlainen kenraaliharjoitus kuolemaa varten. Tutkija Karl Kerenyin mukaan mysteereihin osallistuminen takasi kreikkalaisille elämän ilman kuolemanpelkoa.⁽⁵⁾ Ei ihme, että Ciceron mukaan nämä mysteerit olivat tärkeitä Ateenalle ja koko hellenistiselle sivilisaatiolle. (Huomiolle pantavaa on, että tuoreet tieteelliset tutkimukset viittaavat psykedeelien kykyyn lievittää merkittävissä määrin syöpäpotilaiden kuolemaa koskevaa ahdistusta.⁽⁷⁾)
Eleusiin mysteerien ja Amazonin shamaanien lisäksi muita esimerkkejä muuntuneisiin tiloihin hakeutumisesta löytyy kasapäin – olivatpa välineinä Siperian rummut ja kärpässienet, Pohjois-Amerikan intiaanien aurinkotanssit ja peyote, Länsi-Afrikan Bwitien iboga tai veedisen Intian soma. Antropologi Michael Winkelmanin mukaan kulttuurien välinen vertailu paljastaa, että rituaalinen tajunnanmuuntelu on ihmislajille lähes universaali piirre: maailmanlaajuisesti noin 90 prosentista yhteiskuntia löytyy jokin jaettu, tajunnanmuuntelua sisältävä rituaali.⁽⁸⁾
Miksi nämä mitä erikoisimmat käytännöt on koettu hyödyntämisen arvoisiksi, niin yksittäisille ihmisille kuin koko kulttuurin kudelmalle? Mikä on saanut kaikki nämä kulttuurit arvostamaan muuntuneita tiloja niin paljon?
Muuntuneiden tilojen yhteiskunnallisesta merkityksestä
Tajunnanmuuntelua sisältävät rituaalit saattavat olla keskeinen osa ihmisyyttä. Winkelmanin mukaan ne ovat eräs ihmisen muista kädellislajeista lajinkehityksessä erottanut tekijä, joka rakentui ihmisen esi-isien yksinkertaisempien rituaalien pohjalta. Winkelman näkee rituaalisen tajunnanmuuntelun olleen ihmisten kognitiivisessa ja sosiaalisessa kehityksessä keskeinen tekijä.⁽⁹⁾
Yhtäaikaisesti taivaalle päästettyjen taivaslyhtyjen meri on yksi esimerkki laajalle levinneestä yhteisöllisestä rituaalista. Kuva: Wphoto, Pixabay
Yhteisöllisillä rituaaleilla on tärkeä sosiaalinen merkitys: Linnut omaksuvat maalla hierarkisen nokkimisjärjestyksen mutta synkronoituvat yhdeksi parveksi lentäessään. Vastaavaa tapahtuu myös ihmisten rituaalikäytännöissä. Rituaalien aikana viritymme jaetun toiminnan ja kokemuksen tilaan, kuten esimerkiksi konserteissa käyneet tietävät verratessaan oloaan – ja vallitsevaa sosiaalista tunnelmaa – ensimmäisen ja viimeisen kappaleen välillä. Rituaalin aikana osallistujien välille voi syntyä hetkellinen välittömän yhteyden tila, communitas.
Muuntuneita tiloja tuottavilla rituaalikäytänteillä tämä vaikutus on erityisen voimakas. Äänestäminen ja ayahuascan juominen – eräänlaisia rituaaleja molemmat – tuottavat suuresti toisistaan poikkeavia tiloja ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Winkelman ehdottaa, että rituaalinen tajunnanmuuntelu muun muassa syventää yhteisöllisyyttä ja voi täten ehkäistä riippuvuuksien syntymistä sekä olla yhteisöön muutenkin myönteisesti vaikuttava tekijä.⁽⁸⁾
Sosiaalinen todellisuutemme rakentuu pitkälti rituaalien kautta: Vaikka toisaalta rituaalit ja niissä syntyvät tilat ovat osaksi kulttuurin synnyttämiä, niin toisaalta ne ovat juuri tapoja jaetun todellisuuden luomiseen tai omaksumiseen. Ilman laajamittaista äänestämistä – hyvin ritualisoitunutta ja jaettua käyttäytymistä – emme yhdessä loisi uskomusta siitä, että tietyt henkilöt ovat oikeutettuja edustamaan toisia ja päättämään heidän puolestaan.
Rituaalit, joissa koetaan muuntuneita tajunnantiloja, puolestaan ovat erityisen voimakkaita välineitä jaetun todellisuuskokemuksen ja jaettujen uskomusten synnyttämiseen ja omaksumiseen. Tällaisissa rituaaleissa synnytetään liminaalitila, kahden eri järjestyksen välinen tila, joka mahdollistaa siirtymän yhdestä todellisuuden jäsentämisen tavasta toiseen, yhdestä kosmisen tai sosiaalisen järjestyksen jäsennyksestä toiseen.⁽¹⁰⁾ Esimerkiksi siirtymäriitit voivat muuntaa yksilön ja yhteisön muiden jäsenten tapaa nähdä riitin läpi kulkenut henkilö.
Rituaalit voivat myös tuoda käsityksiä välittömän kokemuksen kohteiksi, konkretisoida abstraktin tai abstrahoida konkreettisen. Ne nostavat yhteyteen konkreettisen arkikokemuksen ja maailmaa jäsentävät merkityskartastot, kuten myyttiset ja pyhään liittyvät symbolit. Tällaisissa tiloissa astutaan jaettuun, tärkeiden merkitysten jäsentämään kokemukseen. Esimerkiksi pyhän hengen läsnäolon kokeminen kirkossa tai siirtyminen transsissa yliseen tekevät pyhästä hengestä tai ylisestä muutakin kuin tyhjiä, spekulatiivisia käsitteitä, ja toisaalta käsitteet kuitenkin vuorostaan jäsentävät rituaalin aikana koettuja kokemuksia. Etenkin perinneyhteisöjen kohdalla kyse on yhteisöä kannattelevan kosmologian ja myyttien kokemuksellisesta varmentamisesta. Rituaalinen tajunnanmuuntelu voi saada meidät kokemaan hyvin voimakkaita kokemuksia, jotka opettavat meille maailmasta ja itsestämme, ja uudelleenjärjestävät mieltämme ja maailmaamme.
Kumouksellisuuden riski ja potentiaali
Vaikka muuntuneet tilat voivat ravita ja eheyttää yhteisöä, niille ominainen on myös kumouksellinen ja epävakauttava, dionyysinen elementti. Tietyt muuntuneet tilat voivat hetkellisesti häivyttää kulttuurin ehdollistamat, eriyttävät kerrokset – kielen, käsitykset, sosiaaliset konventiot ja näiden kanssa keskinäisrakentuvan erillisen itsen – ja palauttaa ihmisen itsettömän hurmion kautta alkukantaiseen luontoyhteyteen. Ei ole sattumaa, että antiikin Kreikan jumala Dionysos liitettiin niin luonnon läpäisevään elämänvoimaan kuin päihtymykseenkin. Näillä kokemuksilla on mahdollisuus horjuttaa ennalta omaksuttuja todellisuuskäsityksiä ja vauhdittaa uusien uskomusten omaksumista.
Kyseessä on kaksiteräinen miekka: yhteiskunnalle voi olla vaaraksi, että voimakkaita rituaaleja hyödyntävä alaryhmä eriytyy siitä. Tämä tekee ymmärrettäväksi Winkelmanin havainnon siitä, ettei shamanistisia perinteitä löydy hierarkisista yhteiskunnista.⁽⁸⁾ Muuntuneiden tilojen kokemisesta voi seurata maailmankuvien ja uskomusjärjestelmien pirstoutumista, kun osa väestöstä hitsautuu niiden kautta yhteen ja kehittää omat uskomuksensa. Tämä on omiaan heikentämään hierarkkisia rakenteita kuten kirkkoja, joiden edustamat maailmankuvat ja uskomukset voivat tulla uhatuiksi. (Erään tutkimuksen mukaan psilosybiinimatka – ja ehkä myös muut muuntuneet tilat – voi myös muuntaa ihmisen arvoja vähemmän autoritaarisiksi.⁽¹¹⁾)
Toisaalta muuntuneiden tilojen kumouksellisia vaikutuksia on tasapainottanut se, että niiden kokeminen on ollut yhteisöllisesti säänneltyä. Kontemplatiiviset perinteet, eli suurten uskontojen henkiseen harjoittamiseen keskittyneet suuntaukset, välttävät tyypillisesti kumouksellisuuden ongelman toimimalla tiiviiden, muusta yhteiskunnassa jossain määrin erillisten instituutioiden puitteissa. Niiden jäsenyys on rajattu vain valituille, kuten erilaisten luostarilaitosten ja veljeskuntien kohdalla. Joogien, buddhalaisten tai suufien perinteissä muuntuneiden tilojen kokeminen on lisäksi sidottu karttoina toimiviin metafyysisiin ja psykologisiin viitekehyksiin. Tiettyjen uskomusten omaksuminen on tärkeä osa polkua, jolla muuntuneita tiloja koetaan, ja auttaa kulkemaan tarkoitettuun suuntaan. Nämä viitekehykset ovat tavallisesti myös yhteensopivia ympäröivän kulttuurin narratiivien kanssa, mikä vähentää eripuraa. Rituaalit ja tajunnan muuntelun tekniikat ovat ylisukupolvisen kokeilun ja perinteiden muovaamia: niin shamaanit kuin zen-mestarit ovat tavallisesti edeltäjiensä kouluttamia ja toimivat yhteisönsä valtuutuksella.
Muinaisissa kulttuureissa muuntuneihin tiloihin ei perinteisesti hakeuduta valmistautumatta, vailla ohjenuoria tai tienviittoja. Toisin kävi 60-luvun psykedeelikulttuurissa, jossa psykedeelien kaoottinen ja ilman ylisukupolvisia rakenteita tapahtunut käyttö viritti suuret joukot nuoria pois yhteiskunnassa vallinneesta arvojärjestyksestä ja maailmankuvasta. Tämä selittää osaltaan länsimaissa ilmenneitä, psykedeelien käytön yleistymisen herättämiä vastareaktioita. Vastareaktiota selittää myös se, että psykedeelit löydettiin uudelleen kulttuurisessa kontekstissa, joka suhtautui tajunnanmuunteluun poikkeuksellisen vihamielisesti.
Länsimaat poikkeuksena
Moderni länsimainen kulttuurimme näyttäytyy laajasta historiallisesta ja maantieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna poikkeuksena. Miltei universaali ihmiselämän piirre, tajunnanmuuntelua sisältävät yhteisölliset rituaalit, lähestulkoon puuttuu kulttuuristamme. Tajunnan muunteluun tähtäävät, koko yhteisöä yhteen virittäviä tekniikoita hyödyntävät rituaalit ovat meillä harvassa. Monet kulkevat läpi elämänsä kokematta sellaisten kautta syntyvää voimakasta yhteyden kokemusta.
Vaikka henkisyydestä kiinnostuneille ihmisille on tarjolla ennennäkemätön määrä uskomuksia ja selitysmalleja, kulttuuristamme puuttuvat jaetut kehykset ja kartat, jotka jäsentävät muuntuneita tiloja kulttuurin kannalta mielekkäästi. Meiltä puuttuu laajasti jaetut yhteisölliset käytännöt ja merkityksenannot, joiden kautta kokea pyhää, mihin iso osa rituaalisesta tajunnanmuuntelusta on tavalla tai toisella muissa kulttuureissa pyrkinyt.
Asianlaita on toisin monissa kulttuureissa, joissa kaikkien läpikäymät, voimakkaan kokemuksellisia elementtejä sisältävät aikuistumisriitit ovat yhteisölle keskeisiä. Äärimmillään, esimerkiksi Länsi-Afrikan Bwiteillä, yksilö läpikäy aikuistumisriitissä psykologis-henkisen hajoamisen ja uudelleenrakentumisen prosessin, johon kuuluu aiemman sosiaalisen minuuden kuolema ennen siirtymää uuteen asemaan.⁽²⁾ Länsimaissa puolestaan läpikäymme noin kymmenen vuoden pakollisen sosialisaatioprosessin, jonka myötä yksilö ehdollistetaan käsittelemään todellisuutta kielellisenä ja erittelevänä faktatietona. Tämä on toki tärkeää, mutta se on kuitenkin vain kapea siivu ihmisyyttä ja mielellisiä kykyjämme.
Käsityksemme muutoksessa
Antropologi Charles Laughlin on esittänyt jaon monofaasisiin ja polyfaasisiin kulttuureihin. Osassa kulttuureista arvostetaan ja hyödynnetään useita eri tajunnantiloja, joiden koetaan tarjoavan maailmasta arvokasta tietoa, kun taas toisissa tajunnanmuuntelua pidetään ei-toivottavana. Nämä odotukset ja uskomukset ohjaavat sekä sitä, hakeudutaanko muuntuneisiin tiloihin ylipäätään, että sitä, miten ne koetaan. Kulttuurissa jaetut uskomukset ja odotukset ovat tärkeä osa ns. kollektiivista ‘set and settingiä’, joka ohjaa niin psykedeelien kuin muidenkin keinojen tuottamia muuntuneita tiloja.⁽¹²⁾
Länsimaista kulttuuria voidaan pitää yhtenä historian monofaasisimmista, mikä näkyy kollektiivisten valvetajuntaa rikkovien rituaalien poissaolona. Kulttuurissamme useimmat yksilöt elävät elämänsä pyrkimättä ikinä poistumaan “selväjärkisestä” valvetajunnastaan, jos strukturoimatonta ja viihteellistä päihteidenkäyttöä ei lasketa.
Tähän kulttuurimme monofaasisuuteen on kuitenkin ilmaantunut säröjä. Ensimmäisten joukossa aiheesta kirjoitti psykologian pioneeri, filosofi William James. Reilun sadan vuoden takaisten ilokaasukokeilujensa jälkeen James päätyi toteamaan:
“[N]ormaali valvetila, järkevä tajuisuus kuten sitä kutsumme, on vain yksi tajuisuuden erikoistyyppi. On olemassa aivan erilaisia, potentiaalisia tajuisuuden tiloja, joita vain erittäin hieno verho erottaa valvetajunnasta. […] Eikä mikään maailmankaikkeuden totaalinen selitys, joka kokonaan sivuuttaa nämä tajunnan muodot, voi olla lopullinen.” ⁽¹³⁾
Vaikuttaisiko meidän yhteiskuntaamme, jos jokainen kävisi aikuistumisen kynnyksellä tajunnanmuuntelua sisältävän, yhteisön tukeman rituaalin? Kuva: Wellcome Library
Psykedeelit näyttävät tulleen kulttuuriimme jäädäkseen, meditaatioperinteet ovat saaneet jalansijan ja mielenkiinto shamanismiin ja alkuperäiskansojen perinteisiin on kasvussa. Viimeisen puolen vuosisadan aikana on herännyt myös merkittävää tieteellistä mielenkiintoa muuntuneita tiloja kohtaan. Tätä ilmentävät esimerkiksi psykedeelitutkimus, kontemplatiivisiin perinteisiin kohdistuva kiinnostus sekä transpersoonallinen psykologia. Muuntuneet tilat voivat olla parantavia ja tuottaa tärkeitä, tosia havaintoja todellisuudesta. Stanislav Grof kutsuu näistä tiloista arvokkaimpia holotrooppisiksi tajunnantiloiksi.⁽¹⁴⁾ Evolutiivisia ja neurotieteellisiä näkökulmia painottava Winkelman puolestaan on lanseerannut termin integratiiviset tajunnantilat.⁽¹⁵⁾
James uskoi, etteivät muuntuneet tajunnantilat ole pelkästään hurahtamisen, taikauskon tai niin kutsuttujen ‘metafyysisten hallusinaatioiden’ lähteitä⁽¹⁶⁾, vaikka ne voivat tuottaa myös kaikkia näistä. Ihmisyyteen liittyy taipumus uskoa asioita, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua, ja muuntuneet tilat saattavat lietsoa maagista ajattelua. Aihepiirin äärellä tarvitaan tarkkaavaisuutta jo siksi, etteivät kaikki muuntuneet tilat – kuten juoppohulluus tai psykoosi – ole eheyttäviä tai hyödyllisiä. Järjenkäytön lisäksi tietyt, monissa kontemplatiivisissa perinteissä harjoitetut metakognitiiviset taidot, kuten mielen toiminnan tiedostaminen, huomion vakauttaminen ja kyky päästää irti, voivat olla tärkeitä työkaluja muuntuneita tiloja koettaessa.
Tarvitsemme uskottavan kuvan todellisuudesta, joka kattaa muuntuneissa tiloissa koetun, mutta välttää sekä karkean materialismin sudenkuopan että järjellisen selittämisen ja kriittisen ajattelun hylkäävien yliluonnollisten uskomusjärjestelmien harhapolut. On siis tasapainoteltava veitsenterällä, jotta tarjottuja vastauksia ei niellä kritiikittä, mutta toisaalta ei myöskään ohiteta muuntuneiden tilojen arvoa hylkäämällä kaikki se, mikä ei sovi ennalta rakentamiimme malleihin todellisuudesta. Nykyinen tieteellinen kulttuurimme höystettynä meditatiivisella harjoituksella voisi tarjota tasapainoisen pohjan muuntuneiden tilojen tarkasteluun.
Muuntuneiden tilojen tarve nyt
Ekologinen katastrofi ja kuudes sukupuuttoaalto uhkaavat pyyhkiä yhteiskuntamme rakenteita kannattelevan ekologisen pohjan mennessään. Tällä hetkellä vallitsevien kulttuuristen mallien ja narratiivien ravistelu voi olla erityisen toivottavaa. Voitaisiin jopa nähdä, että ekologinen kriisimme on elimellisesti kytkeytynyt tapaamme nähdä maailma. Olemme taitavia välineellisessä järjenkäytössä, minkä avulla olemme kehittäneet elämää helpottavan teknologisen koneiston. Samalla olemme kuitenkin vieraantuneet toisistamme, syvemmistä arvoista ja olemassaolosta itsestään. Omistamisella ja saavuttamisella on kulttuurissamme liian suuri painoarvo. Tietyt tavat ajatella ja asennoitua elämään ovat oleellinen osa koneistoa, joka uhkaa tuhota planeettamme ekologisen tasapainon.
Eräät kirjoittajat, esimerkiksi Charles Eisenstein, ovat painottaneet psykedeelien potentiaalia horjuttaa sitä kulttuurissamme vallitsevaa erillisyyden narratiivia, jolle hän näkee nykyisten instituutioidemme perustuvan⁽¹⁷⁾. Tällä historian hetkellä muuntuneiden tilojen potentiaali palvella laajempaa systeemistä muutosta on liian tärkeä sivuutettavaksi. Kuten Roger Walsh ja Frances Vaughan toteavat johdannossaan transpersoonallisia kokemuksia käsittelevään kirjaan Paths Beyond Ego:
“Transpersoonalliset kokemukset voivat usein, vaikka eivät selvästikään aina, tuottaa dramaattisia, kestäviä ja hyödyllisiä psykologisia muutoksia. Ne voivat tuottaa tunnun merkityksestä ja päämäärästä, ratkaista eksistentiaalisia pulmia, sekä herättää myötätuntoisen huolen ihmiskuntaa ja maapalloa kohtaan. Lisäksi kasvava todistusaineisto viittaa siihen, että tuollaisten kokemusten puute voi olla syynä merkittävälle osalle meitä ympäröivistä ja uhkaavista yksilöllisistä, sosiaalisista ja globaaleista ongelmista.” ⁽¹⁸⁾
Muuntuneiden tilojen tekniikoiden ja psykedeelien kaltaisten työkalujen käyttöönotto voisi olla yksi keino kollektiiviseen oppimiseen. Etenkin tilat, joissa kokijan identiteetti laajenee kattamaan hänen persoonaansa laajempia kokonaisuuksia, voivat tarjota kokemusperäistä tietoa siitä, millaista on kokea todellisuus ei-egokeskeisestä perspektiivistä. Tällaisten tilojen kokeminen voi vaikuttaa arvoihimme ja tapaamme suhtautua elämään. Toisaalta muuntuneet tilat ylipäänsä voivat valaista kokemuksemme rakentumisen prosesseja ja tarjota entistä syvempää kokemuksellista ymmärrystä mielen ja sen rakentaman todellisuuden suhteesta.
Näihin teemoihin palataan kirjoituksen myöhemmissä osissa.
Juuso Kähönen
Kirjoittaja tekee tällä hetkellä filosofian graduaan Helsingin yliopistolla psykedeelikokemusten filosofisiin ulottuvuuksiin liittyen, ja on ollut kiinnostunut muuntuneista tietoisuudentiloista, niitä hyödyntäneistä perinteistä ja teemaan liittyvistä maailmankuvallisista, psykologisista ja filosofisista kysymyksistä vuosikymmenen ajan. Hänen muita kiinnostuksen kohteitaan ovat meditaatio, teen juominen, kehollisuus ja riimittely.
Lähteet:
(1) Wikipedia-artikkeli syvämeditaatiotiloista buddhalaisuudessa
(2) Dobkin de Rios (1996): Hallucinogens: Cross-Cultural Perspectives. Waveland Pr Inc.
(3) Shanon, Benny (2002): The Antipodes of the Mind – Charting the Phenomenology of the Ayahuasca Experience. Oxford University Press.
(4) Cicero, Laeista II, 36.
(5) Kerenyi, Carl (1967): Eleusis: Archetypal Image of Mother and Daughter. Translated from the German by Ralph Manheim. Princeton University Press. Princeton, New Jersey.
(6) Wasson, R. Gordon, Hofmann, Albert & Ruck, Carl A.P. (2008): The Road to Eleusis: Unveiling the Secret of the Mysteries. North Atlantic Books. Berkeley, California. 3. painos (1. painos 1978).
(8) Winkelman, Michael (2010): Shamanism. A Biopsychosocial Paradigm of Consciousness and Healing. Second edition. Praeger, Santa Barbara, California.
(9) Winkelmanin populaari-artikkeli psykedeeleistä, rituaaleista ja addiktioista Chacruna-sivustolla.
(13) James, William (1981): Uskonnollinen kokemus. Suomentanut Elvi Saari. Arvi A. Karisto Oy, Hämeenlinna. (Alkuperäisteos 1902). Lainaus sivulta 283.
(14) Walsh, Roger & Grob, Charles S. (eds) (2005): Higher Wisdom - Eminent Elders Explore the Continuing Impact of Psychedelics. SUNY Press.
(15) Winkelman, Michael (2001): ”Psychointegrators: Multidisciplinary Perspectives on the Therapeutic Effects of Hallucinogens”. Complementary Health Practice Review 2001; 6; s. 219-237.
(16) Flanagan, Owen (2017): Consciousness and the Moral Sciences – Positive Metaphysical Hallucinations
(17) Eisenstein, Charles (2016): Psychedelics and System Change
(18) Walsh, Roger & Vaughan Frances (eds.) (1993): Paths Beyond Ego - The Transpersonal Vision. Penguin Group Inc, New York. Lainaus sivulta 9.