Suomi ponnahti vuonna 2019 Antti Rinteen (sd) hallituksen ohjelman myötä kerta heitolla Euroopan ilmastopolitiikan etupulpettiin.
Suomen ilmastolakiin kirjattiin hiilineutraaliustavoitteeksi vuotta 2035, kun EU:lla vastaava tavoitevuosi on 2050.
Nyt Säätytalolla neuvottelevat puolueet kiistelevät siitä, onko Suomen ilmastopolitiikka järkevää vai ei.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra totesi tällä viikolla, että Suomen hiilineutraaliustavoite ei tule toteutumaan. Tämä selviää Purran mukaan pelkästään katsomalla nieluihin liittyviä laskelmia.
– Vuosilukuihin kiinnittyminen pelkästään siitä syystä, että sellainen on johonkin kirjattu, on äärimmäisen typerää ilmastopolitiikkaa, hän sanoi.
”Vaikuttaisi Suomen maineeseen”
Suomen Ilmastopaneelin puheenjohtajan Markku Ollikaisen mukaan Suomen tavoite ei ole typerä, ja vieläpä täysin saavutettavissa. Tavoitteesta lipsuminen tulisi hänen mukaansa myös kalliiksi.
Suomi on Ollikaisen mukaan muuttunut kiinnostavaksi investointikohteeksi juuri vihreän teknologian alalla.
– Jos ei voida yhtäkkiä luottaa siihen, että tätä kehitystä joudutetaan, ei meille ohjautuisi investointirahaa yhtä paljon kuin aktiivisella otteella saadaan.
Ilmastoyksikön johtaja Outi Honkatukia ympäristöministeriöstä muistuttaa, ettei hiilineutraaliustavoitteen muuttaminen kävisi ihan kädenkäänteessä, koska se on kirjattu ilmastolakiin.
Muutos vaatisi hallituksen esitystä asiasta ja eduskuntakäsittelyä.
Britannia ehdoton ykkönen ilmastopolitiikassa
Honkatukian mukaan Suomen tavoitteet, sekä EU:n asettamat että kansalliset, ovat edelleen hyvin kunnianhimoisia.
Ollikaisen mukaan Suomi kuuluu toki ilmastopolitiikan osalta ehdottomaan eliittiin, mutta EU:sta löytyy myös paljon kunnianhimoisempia maita.
Suomi on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 60 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Tanskalla vastaava luku on 70 prosenttia, Saksalla 65 ja Ruotsillakin 63 prosenttia.
Maailman ehdoton ykkönen ilmastopolitiikassa on Ollikaisen mukaan kuitenkin Britannia, päästöhistoriastaan huolimatta. Maa on sitoutunut vähentämään fossiilisia päästöjään vuoteen 2030 mennessä yhteensä 68 prosenttia ja vuoteen 2035 jopa 78 prosenttia.
Britanniassa ilmastomuutoskomitean tekee parlamentille ehdotuksen vuosittaisista hiilibudjeteista ja ja parlamentti on tähän mennessä hyväksynyt jokaisen ehdotuksen.
Myös Uusi-Seelanti on Ollikaisen mukaan pyrkinyt innovoimaan ilmastopolitiikkaan uusia elementtejä.
– Samoin Kalifornian päästökauppaa kannattaa seurata. Siellä on monta hyvää piirrettä, vaikka lulucf:n kaltaiset nielujen hyödyntämismekanismit eivät ole ihan onnistuneet.
Taakanjakosektorin sisällä eroja
Honkatukia pitää vertailumielessä mielenkiintoisimpana taakanjakosektoria, johon lasketaan päästökaupan ulkopuoliset sektorit, kuten asumisen, liikenteen ja maatalouden päästöt.
Taakanjakosektori kuuluu kansallisen päätöksenteon piiriin ja mailla on sen suhteen hyvin eritasoisia tavoitteita.
Honkatukian mukaan tiukimman tavoitteen kerhossa ovat Suomi, Ruotsi, Tanska, Saksa ja Luxemburg. Niillä on EU-tasolla kunnianhimoisin, 50 prosentin päästövähennysvelvoite.
Hieman perässä tulevat Itävalta, Hollanti, Ranska ja Belgia.
Maiden välillä on kuitenkin taakanjakosektorin sisällä eroja.
Suomen tavoitteena on puolittaa tieliikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä.
Ruotsissa vastaava kansallinen tavoite, 70 prosentin päästövähennystavoite on huomattavasti kunnianhimoisempi.
Vuoteen 2021 mennessä Ruotsi oli onnistunut leikkaamaan taakanjakosektorin päästöjä 31 prosenttia, kun Suomessa nämä päästöt olivat vähentyneet vain 21 prosenttia.
Honkatukia kuitenkin muistuttaa, että tavoitteen asettaminen on helppoa, mutta tärkeää on myös seurata toimeenpanoa.
Esimerkiksi Ruotsilla, Tanskalla ja Hollannilla on matkaa uuteen kiristettyyn taakanjakosektorin tavoitteeseen huomattavasti vähemmän kuin Suomella.
– Nämä maat ovat edenneet ilmastotoimien toimeenpanossa selvästi Suomea nopeammin.
Ruotsilla tiukempi nielupolitiikka
Kansallisia hiilineutraaliustavoitteita on Honkatukian mukaan sen sijaan vaikea vertailla suoraan keskenään, sillä ne lasketaan jokaisessa jäsenmaassa hieman eri tavalla.
Esimerkiksi Ruotsin tavoite on kymmenen vuotta Suomen tavoitetta jäljessä, mutta maa ei laske neutraaliustavoitettaan maankäyttösektorin varaan.
Suomessa hiilinetraaliustavoite taas on nojannut vahvasti juuri maankäyttösektoriin.
Hiilineutraaliustavoitteensa saavuttamiseksi Ruotsin tulee vähentää päästöjään 85 prosenttia. Tämän lisäksi se kuittaa noin 15 prosenttia päästöistä ostamalla esimerkiksi päästövähennysyksiköitä ulkomailta.
Ollikaisen mukaan Ruotsi onkin omaa luokkaansa, mitä tulee maankäyttösektorin nettonieluihin. Ruotsin tavoitteena on, että hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisenkin jälkeen maa tuottaa lisää nielua.
– Meillä ei ole Ruotsin kaltaista lisänieluvaatimusta hiilineutraaliustavoitteeseen. Siinä on iso ero, Ollikainen sanoo.
Maankäyttösektorin hiilinielu on Suomessa pienentynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana ja kääntyi ensimmäistä kertaa nielusta päästöksi vuonna 2021. Käytännössä Suomen hakkuut ovat siis lisääntyneet voimakkaasti ja samaan aikaan metsän kasvu on hidastunut.
Tämän vuoksi Suomen on ostettava nieluyksiköitä muilta EU-mailta täyttääkseen kauden 2021-2025 EU-velvoitteensa.
Tämänhetkisen alustavan arvion mukaan Saksalla saattaisi Honkatukian mukaan olla merkittävä määrä yksiköitä myytävänä, Myös Italia, Ruotsi, Unkari, Tanska ja Romania voivat tulla kyseeseen.
– Oma kysymyksensä on, myyvätkö maat ja mihin hintaan. On puhuttu miljardien laskusta, mutta on myös mahdollista, että hinta on huomattavasti alhaisempi.
Korjattu 20.5. 2023 kello 07:27: korjattu Britannian sitoutuneen vähentämään fossiilisia päästöjään 68 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Aiemmin jutussa kerrottiin luvun olevan 78 prosenttia.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta huomiseen kello 23 asti